NYC.. 'til we meet again..

Marraskuun lopulla toteutui viimein pitkäaikainen haaveeni käydä New Yorkissa. Niin kauan kuin muistan, olen sinne halunnut mutta jostain syystä olen aina löytänyt itseni lomailemasta jostain muualta. New York on itseasiassa kaupunki, mitä olen tiennyt rakastavani jo ennen kuin olin siellä kertaakaan edes käynyt. Rima oli siten asetettu korkealle. New York City ei kuitenkaan tuottanut pettymystä. Rakkaus vain syveni entisestään.

 

 

Rockefeller Centerin legendaarinen joulukuusi pystytettiin samana päivänä, kun saavuimme New Yorkiin.

 

Näin jälkikäteen ajatellen, en osaa määritellä mikä New Yorkissa oli parasta. Ehkä se oli se tunne, mikä minulla oli kulkiessamme ristiin rastiin kaupungin katuja. Katsellessani sen taloja ja ihmisiä. Kaikki ne yksityiskohdat ja samalla se millaisen kokonaisuuden ne yhdessä muodostivat. New Yorkissa huomasin, etten ole vielä täysin tottunut Napervillen pienuuteen. Erityisesti oman asuinalueemme hiljaisuus joskus jopa ahdistaa. Ulkoiluttaessani Nasua tunnen välillä, että olen ainoa elävä ihminen koko asuinalueellamme. Satunnaisesti, harvoin, vastaan tulee toinen koiran ulkoiluttaja tai lenkkeilijä. Tunnin lenkillä ohitseni ajaa ehkä muutama auto. Täällä ei tapahdu kerta kaikkiaan yhtään mitään. Eikä täällä ole mitään mielenkiintoista näkemistä, sillä kaikki talot ja pihat on toteutettu copy-paste-taktiikalla. Söpöä, siistiä ja kaunista mutta ehkä aavistuksen tylsää. New Yorkissa elämää oli kaikkialla ja itsekin tunsin olevani elossa. Nautin suunnattomasti siitä, että kaikki ei ollut niin täydellistä. Oli rosoa, selkeyttä kaoottisuuuden keskellä, kerroksellisuutta, luonnetta. Sitä olen kaivannut Kiinasta ja ehkä siksi koin New Yorkissa olevani kotonani.    

 

 

New York on suuri kaupunki mutta se ei tuntunut liian suurelta. Meitä etukäteen hieman varoiteltiin, että New York on 'crazy busy', ei se sitä mielestäni kuitenkaan ollut. Kiinan jälkeen mikään ihmismäärä ei taida tunnu enää miltään. Shanghaihin verrattuna New York on varsin leppoisa kaupunki. On tilaa olla ja hengittää.  New York on ehdottomasi myös kaupunki, jonne voi mennä pienten lasten kanssa. Tytöt viihtyivät Isossa Omenassa loistavasti vaikka hotellisskaan ei ollut edes uima-allasta. Lähdön hetkellä olo oli haikea mutta lopullisia hyvästejä en halunnut kaupungille heittää. Mä näemme vielä uudestaan..

 

Mitä me sitten lomallamme puuhailimme? Kuten kaikki tiedämme, kuvat kertovat sen parhaiten..

 

 

 

Päädyimme ihailemaan auringonlaskua Rockefeller Centerin näköalapaikalta Top of the Rockista. Erittäin suositeltavaa. Tässä näkymiä pohjoiseen, Central Parkin suuntaan.

 

 



 

Näkymä etelään, keskellä Empire State building

 

 

 

 

 

 

Empire State building päivällä

   



 

 

 

Vapaudenpatsasta päätimme ihailla Staten Island Ferryn kyydistä. Nopeaa, helppoa ja ilmaista ja näkymät meidän tarpeisiimme riittävät.

Taakse jää Manhattan

Vapauden Jumalatar. Bongattii ensimmäisen kerran jo lentokoneesta.

 

 

 

 

Eteläisellä Manhattanilla V:n piti tietysti päästä kuvaan tämän 'lehmän' kanssa ja muutama kuva piti ottaa myös Pörssin talosta. Komeahan se oli.

 

Brooklyn Bridge. Kiitospäivää seuraavana päivänä emme olleet ihan ainoita reippailijoita silalla.

 

 

 

Yksi New Yorkin ihanimmista paikoista on tietysti Central Park. Vietimme siellä aikaa kahtena päivänä ja sekin tuntui vähäiseltä. Puisto on SUURI ja kuten sanoin, niin ihana. Puiston mittasuhteet ja merkityksen ymmärtää vasta, kun siellä on käynyt.

 

New Yorkin parhaita puolia on liikkumisen helppous. Autoa ei tarvita. Kaupunki minun makuuni! Metrolla matkustaa edullisesti ja nopeasti kaikkialle. Me kävelimme paljon ja kilometrejä kertyikin jokaiselle päivälle kiitettävästi. Tytöt olivat superreippaita.

 

Yksi mielenkiintoisimmista kävelyreiteistä oli mielestäni Meatpacking districtin alueelle rakennettu High Line. Aikoinaan näitä siltoja ovat ajelleet junat, sittemmin ne on kunnostettu jalankulkijoille. On hienoa, että kaikkea vanhaa ei tarvitse aina purkaa uuden tieltä vaan kaupungin historian annetaan näkyä.  

Näkymiä High Linelta

ja edelleen High Linella

Lisää High Linea

.. ja lisää ja..

..lisää. Can't get enough!

New Yorkissa on monta hienoa museota. Koska säät suosivat, halusimme viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkosalla ja kävimmekin vain yhdessä museossa. Luonnontieteellinen museo oli hyvä ja varma valinta, kun matkustimme kahden viisivuotiaan kanssa. Museossa kului lopulta koko päivä ja siltikin paljon jäi näkemättä.. Hienointa museossa olivat tietysti dinosaurukset ja erityisesti C:n mielestä museon jalokivikokoelmat. Varsinkin kaikki ne vaaleanpunaiset ja kimaltavat kivet. Harmitus oli aika suuri, kun kiviä ei sitten saanut omaksi. Viisivuotiaan mielestä kun on erittäin epäreilua, ettei hän omista yhtä ainoata jalokiveä!

 

 

 

Yksi loman kohokohdista, ainakin tyttöjen mielestä, oli Macysin perinteinen Kiitospäivän paraati. Yritimme olla ajoissa paikalla mutta ilmeisesti myös kaikki muut 3 miljoonaa paraatia paikan päällä seurannutta olivat ihan yhtä nokkelia. Eturivin paikkoja emme enää saaneet mutta onneksi tytöt ovat vielä sen verran pieniä, että heitä jaksoi välillä pitää hartioilla. Paraatin alkua odottelimme parisen tuntia ja paraati kesti lähes saman ajan. Kaikki on suurta Amerikassa. Tyttöjen mielestä paraatissa parasta olivat tietysti pallot.

Kyllä. Olemme sukua julkkikselle. Mariah Carey bongattu.

Koko perheen suosikkipallo. Tietenkin.
 

New Yorkissa on helppo päästä joulufiilikseen joulun alla. V:n tehdessä muutaman päivän New Yorkissa töitä, me kävimme tyttöjen kesken mm. Macysilla tapaamassa joulupukkia. Santaland oli todella hienosti toteutettu ja myös ilmainen.



Tytöt ilmoittivat ennen joulupukin tapaamista aikovansa puhua hänelle vain suomea. Siten he saisivat selville, onko pukki ihan oikea. Onneksi tytöt hämmentyivät pukin tavatessaan sen verran, että saatiin kuva otettua. Sitten äiti pystyikin hoputtamaan lapsiaan eteenpäin, että muutkin lapset pääsisivät tapaamaan pukkia. Jälkikäteen tyttöjä kyllä kovasti harmitti, ettei heille selvinnyt oliko kyseessä oikea pukki vai ei..

 

 

Pysyttelimme koko lomaviikkomme Manhattanilla Staten Island Ferryn retkeä lukuunottamatta. Näkemistä riitti, sillä jo Manhattanilla kaikki kaupunginosat ovat hyvin erilaisia. Kuvia tuli otettua viikon aikana yli 500. Alla muutamia otoksia eri puolilta kaupunkia.. China Townista, Greenwich Villagesta, Upper East Sidelta jne.

Tunnistaako joku portaat ja talon? Kun V:n piti saada kuvansa 'lehmän' kanssa, oli minun saatava
kuva näillä portailla.

New Yorkissa on tietysti pakko käydä katsomassa jokin show Broadwaylla. Me valitsimme Aladdinin. Piippuhyllyn liput maksoivat 100$ / kappale mutta olivat vähintääkin sen arvoiset. Esityksestä pitivät kaikki, myös insinööri-isi.

 

 

Times Squarella tuli käytyä sekä päivällä että pimeään aikaan. Valoja riitti mutta mielestäni se ei kuitenkaan ollut kovinkaan mielenkiintoinen paikka.  Mutta eihän Times Squarea voi tietenkään jättää välistä! Pakolliset - mutta ihanat - turistinähtävyydet saimme viikon aikana kierrettyä suhteellisen kattavasti - tosin yhden aktiviteetin unohdimme tietoisesti kokonaan. Me emme nimettäin shoppailleet New Yorkissa ollenkaan. Aika hyvä suoritus eikös?

 

New Yorkin nähtävyyksistä haluan nostaa viimeisenä esille sen ehdottomasti kaikista vaikuttavimman, 9/11-muistomerkin. Oli käsittämätöntä olla paikassa, missä se kaikki tapahtui ja tajuta tapahtuman vaikutukset ja mittasuhteet. Paikka on nimittin  edelleen yhtä suurta rakennustyömaata, uusia torneja rakennetaan aukion ympärille edelleen. Vielä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kaiken keskellä, sortuneiden tornien paikoille, on rakennettu muistomerkki. Kaksi valtavaa allasta, joiden laidoille on kaiverrettu kaikkien iskuissa menehtyneiden nimet. Käsittämättömän vaikuttava ja kaunis näky. Aukiolle on rakennettu myös museo kertomaan siitä mitä tapahtui mutta me emme siellä käyneet. Tytöt ovat vielä liian pieniä kuulemaan kaikesta siitä pahasta mitä maailmassa on tapahtunut ja edelleen tapahtuu. Enkä ole aivan varma olisinko itsekään kyennyt museossa vierailemaan. Kyynelissä oli pidättelemistä muutenkin. Ja valitettavasti, kuvat eivät todellakaan tässä tapauksessa kerro miten mykistävä tämä muistomerkki oli.